Mielenitekeerunoilla

tunne mitä tunnet sillä se on mitä sinulla on Onpa lahja! Ei tarvitse pelätä yksinäisyyttä sillä et ikinä ollut yhdessä Ei tarvitse pelätä hyläämistä sillä sinua ei ole kukaan omistanut. Sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa Sillä Nyt Tunne mitä tunnet se olet se heijastus sinusta Ole vapaus!      

se helmeili koko vartaloani enkä voinut erottaa hetkiä. En ikinä antanut kivun tulla se oli jo koti mitä olin niin etsinyt oli jo ja muutos sai minut ulvomaan katkeruudesta ja keveydestä, siitä että menetin kuka olin ollut kuka sinä olit ollut. Sinun erkaneva sai minut itkemään vaikka lopulta se olin minä. Se milloin rakastuin melankoliaan ei katoa …

kietoudun hetkeen ja kaikki tulee pirsaleisina välähdyksinä. En muista sinun nimeä Ei ole muistia. Ei edes enää viileitä aamuja. Mutta hetket jolloin satutin ovat syväpiirretty minuun. Värisen hiljaa niiden voimasta ja Ruumiini on niiden muotoinen En voi selittää itselleni itsekkyyttä sillä myös minä olen ulkopuolinen. Olen se kipu äärettömästä häpeästä kun en kuulu. Olen se mitä …

kulkisivat silti vaikken tunne Minun väsynyt. Tämä maailma on kauniimpi kun irrotan ja olen rytmille kauniimpi kun olen sydämen lyönnille. Minun jalat, epätäydellisen täydelliset vieneet minut maailman ääriin muttei kotiin. Väsyneen maailman jälkeen vasta tulee vapautunut rytmi Kun luovutan, luovun vasta olen Kaunein.

ei kuulu hänelle Hän Ei Kuulu. Hän välkkyy minulle Ja niin hän on. En muista hänen kasvojaan, sakkaantunut palasiksi jotka pakkaantuneet tarinoista joita en ikinä saanut kuulla. Ja hän ei kuulu ei värille, ei muodolle, edes ilmalle. Vain pohjaton pudotus, sellainen jossa ei tiedä, mihin olisi pudonnut. Sellainen, että et edes voisi olla ollakseni sinulle niin …

Jokaisella vartalolla on väliä! Mutta sanojeni kautta samalla kipuilin olla jolla on väliä. Luulin voivani valloittaa maailman ja sitten minulla olisi väliä. Luulin että kosketuksessa olisin. Mutta sumenin vain galaxiin ja nautinto otti minun ruumiini. Minä olen. Minähän kirjoitan ja unelmoinkin! Harvoin huudan ja hymyilen usein. Kaikki on minulle ok. Minulle ei ole väliä on sanoa ettei minulla …

Sen herkkyyden mikä minussa oli Ne sanat jotka tulivat ylitsepääsemättömästä hetkestä Ne kiusalliset kohtaamiset kun kaikki oli liikaa, liian syvällä Hyväksyn vaikken vielä ymmärrä sitä kipua mistä kaikki on lähtenyt

Katson elämää Elätön Pyörrettä katselin mutten löytänyt itseäni hukasta En Eläköön Virrasta! Olin syvin ulkopuolisuus Olin kuulas ja kristalli. Mikä on oma Kun elämät kutoutuvat Ikuisten pällekkäisten elämien mattoon Rispaantuvat tyhjät pienen pienet suikaleet elämättömäksi jääneessä muodossa

Niin monta hienojakoista kerrosta tapaa luoda materiaalisuutta selviytyminen ei vangitse ei selitä Niin tulemme ymmärretyiksi muotoina niin olimme jo yhtä En voi selittää sitä tunnetta että on elettävä rohkeasti ymmärrys ymmärtämättömyydestä keventää taakkani

tuulia ja kuulin vain tuulet en muistanut. Syvässä unessa silitti minua henkäys tunsin henkäyksen. Kaikki olikin ollut jo pitkään. Hetket. Jotka eivät ole kadonneet jos eivät ole ikinä olleet. Poissa. Raikas on tunne, kepeä on mieli.

nukuttua harmaisiin tasaisiin viivoihin löytäisin rytmin. Jokainen tahra on liian. Ei ole vain tahraa, Ei ole vain. Kumpa saisin liimautua pelkkään, vaikka olen puhun, kirjoitan ääretöntä.  

oli täynnä muovisia läpinäkyviä mutta utuisia kalvoja. Maailma täynnä rapisevia ruumiita kliinisiä kohtaamisia joissa iho oli vain tarina, syvin ehkä, tiedostamaton kaipuu tuntea

Liian herkkä vuorovaikutukseen ollaksesi lähellä toista Ja sinun ruumiisi kuului käsitteelle joka ei ole ihminen enää Joka vielä hukkuu niihin pinnallisiin kohtaamisiin hyötyen virrasta.

Harmonia on pinnallista sillä jotain suurempaa puuttuu. Saattoi piiloutua keveään ilmaan, yksinkertaiseen järjestykseen tai lämpimämmän kirjahyllyn taakse. Kaukana toisistamme, mutta ihminen on aina ihminen toiselle. Minuun sattui sinun syvät haavasi sinun pohjaton yksinäisyys sinun kaukainen, unohdettu vartalo, joka mitä vain olisi tehnyt lempeästä kosketuksesta. Voin jäädä hiljaisuuteen ja ymmärtää hiljaa mutta katseen kääntäminen pois satuttaa …