Vaurioituneena viimeisillä voimilla Pääskyset löysivät tiensä kotiin Osaten ainoastaan Kuunnella lempeää tuulta Sitä kepeää, mutta leutoa iloa, Joka yhä tulee hengittämisestä Ja siitä kun ilma kulkee! Osaten ainoastaan Tuntea, minne sydän hieman vietti Seurata, minne katse hieman palasi. Sillä mikään ei ole pysyvää, Tiedäthän sen. Ei riitä että silmänsä on sidottu Siipensä on katkottu, sulat …
Et siksi, ettet tuntisi enää Vaan siksi, että voisit tuntea vieraan. Mietit mitä on olla, kun päivät vain kuluvat Etkä tunne edes katseen kosketusta Etkä saa enää kontaktia, et tunnetta siihen että edes olet sillä ainoa, mitä muistat on, että hengität ja kaikki mitä teit on kuin lukuisat kirjaimet, jotka pyyhitään sivuilta ennen kuin sivu …
