se helmeili koko vartaloani
enkä voinut erottaa hetkiä.
En ikinä antanut kivun tulla
se oli jo
koti mitä olin niin etsinyt
oli jo
ja muutos sai minut ulvomaan
katkeruudesta ja keveydestä,
siitä että menetin
kuka olin ollut
kuka sinä olit ollut.
Sinun erkaneva
sai minut itkemään
vaikka lopulta se olin minä.
Se milloin rakastuin melankoliaan
ei katoa
se milloin kuulen kitaransoiton
ei katoa
mutta jumalani
joka et ollutkaan
Vihdoin,
olen vapaa!