Mielenitekeerunoilla

Vaan vaatisinko sinulta että olet olemassa, Vaatisinko sinulta, että kosketus; että meri –                                                          sitä, että se mitä meillä oli Oli totta Tai että se oli samaa sinulle …

Koskettavat enemmän kuin värit ja äänet itsessään, Sillä niissä on kytkeytyneenä hetkeen liitetty tunne Niin kuin muisto rakkaimman kosketuksesta silloin kun harmaat kasarikerrostalot ovat taustalla Tai kuin anteeksipyyntö ja antaminen ylpeyden jälkeen Silloin kun jäinen loska on saavuttanut sinun jalkasi Läpäissyt sinun marrasuulle liian kesäiset kenkäsi   Ja kauneus onkin vain muisto jostain mikä juuri …

kuu on ihmeen kaunis tänään, saattaa minut viimeisen kerran meidän kotiin annan viilenevän illan ravistella minua rauhassa annan kylmän tulla, vedän syvään henkeen jokaisen askeleen Kun palasin et sanonut mitään. niin kuin ennenkin, olet tärkeimmillä hetkillä hiljaa Tämä ilta pimenee niin kuin sitä ei olisi, hautaamme kuolleet unelmamme itkien toisiamme uneen olemme luovuttaneet meistä tappaneet …

Aamu, Pakkanen on täällä Herää mielien joukko Samoamaan roudassa Hengittämään tekohengitystä Olemaan niinkuin olisimme   Päänsä sisällä Älä kosketa minua nyt kun olen heikko varjonsa varjossa Älä katso minua silloin kun häpeän   Katso ja kosketa Silloin kun olen Paras versio naamastani Häivitettynä kehoni virheet Ja muutkin kyyneleet Silloin kun olen onnistunut Ja minua voi …

Ihmisten katseet tai katseen puute sisäänpäin kääriytyneet ruumiinosat Ylitekemällä sitä nöyryyttään Huutavat suoraa huutoa ilman ääntä: ”Huomaa minut!”   Ja kun joku huomaa On kuin sokeriaddiktille antaisi tikkarin, Laskuhumalaiselle siiderin Tai kuin koskettaisi kehoa Jota ei ole kosketettu luvattoman pitkään aikaan ja puhaltelisi, ja kiusoittelisi hänen paljasta kananlihaansa.   Ja minä niin kuin muut, olen …

silmänsä tulessa sydämensä roihussa Elää polttaen ja palaen elämää Hänen sydämensä hohkaa niin että tunnemme hänet täällä Hänen kosketuksensa kihelmöi ihmisen sielun janoa Kaunis hän on kauneinta mitä olen nähnyt Ja tiedän kun roihu sammuu mitä enää jäljelle jää kun roihu sammuu jäljelle jää hengitys mutta vaikka elät Voit yhtä hyvin olla kuollut.

Hei sinulle Joka unohdit Mikä päivä tänään on Ja väsyneenä toivot että Jalkasi jotenkin veisivät sinut kotiin silloin kun kanssasi on vain kaupungin valot Ja purppuran punainen taivas, Ei enää leuto ilta, vaan sellainen joka pimenee unohtaessaan kesän vaikka kylmä viima onkin lakannut tuntumasta ihollasi ja näet vain valoja Ohikulkijoiden kasvot ovat lakanneet olemasta kasvoja …

kun se lakkaa koskettamasta koskettamasta sinua se tuuli kun se lakkaa koskettamasta tuntemattoman, vastaantulijan surun pyyhkimät kasvot silloin voit tuntea olevasi niinkuin maailman huipulla niin voimakas että se koukuttaa niin valtava että se hirvittää kun lakkaat koskettamasta eikä mikään enää tule sinuun lakkaat olemasta ihminen

Joskus hän oli minulle kiltti. Hän kuiskaili minun korvaan hellällä äänellä kutitteli minun korvani juurta Ja vaikkei jaksanut enää olla hauskaa Olin jollain tavalla hyväksynyt niinkuin hiljaisen ja pimeän Ajattoman ajan jonka tummat varjot, yön äänet saivat   Ja siinä vieraudessa tuli valve outo lämpö täytti minut siitä tunteesta Että tiesin Jonkun odottavan minua aina …

vain ihmisten muotoinen jälki; jotain jota joskus hengitimme kun me pidimme käsiämme yhdessä hellästi; me kaikki ihmisen näköiset sielut silloin kun me vielä kosketimme toisiamme rauhoittaaksemme emme satuttaaksemme Jäähän meistä paljon! jos iholle painettu kosketus vielä painaa, niin kuin se olisi puhallus joka jatkuu ja jatkuu vain, niin kuin kutitus, se kuuluisa jota ei voi …

kylmä on syleillyt viimaa: täydellinen pari, joka läpileikkaa kaikki sielut ja yksinäiset sitten on ne yksinäiset. Ja kun kylmä on tullut osaksi viimaa repien riipien kehot ja muutkin tallaajat sanoen: ”me olemme voimakkaat ole mukanamme tai vastaan et voi olla enää osa meitä muttet myöskään olla ilman.” ja kun kylmän ja viiman on mennyt on …

leikittelimme ajatuksella hehkusta, seikkailusta, elämän kestävästä kumppanuudesta ne olivat hitaat jäähyväiset tunsimme elämän virtaavan meihin ja meidän läpi, niin kuin rakkauden huuman, sen poltteen joka saa meidät puhumaan elämän kieleltä, koskettamaan aurinkoa, hengittämään poltetta niin kuin silloin sinä yönä kun me rakastuimme ja kerran niin yhdessä kuin kaksi ihmistä voi olla, kerran niin sekaisin onnesta, …

Eräänä päivänä, kun palasin kotiin minun sieluni ei enää tunnistanut kotiamme kodiksi Kun eräänä päivänä palasin kotiin sinun kasvoistasi leimusi vieras jonka vain minä näin sinun kehostasi virtasi katkeruus ja viha joka oli kohdistettu vain minuun.   En muista enää mistä olen tullut ja miksi tuntuu että polku on ollut loputon. Olen kulkenut kuin unessa …

että me tullaan tänne samanlaisina kuin lähdetään: yhtä täytettynä elämän tunteesta tai sen puutteesta   Sinun kehosi oli ollut jo pitkään valmis kuolemaan mutta sydämesi pysyi loppuun asti samana kuin eläessäsi; liian valtavana – täynnä iloa ja elämää. Vaikken ikinä tuntenut sinua, minä tunsin sinun sydämen.   Nyt kun rauhallisena lepää, voin aistia, että sielusi ei …