Onko olemassa tilaa
jossa kehot voivat koskettaa toista ilman, että he koskettavat tehden toisen;
Interkorporeaalista tilaa, jossa puhe, katse, toisen keho on jo sinussa
tavoittaa toisen kehon ihan suodatinpaperia?
Onko olemassa laadullisesti erilainen vuorovaikutuksen tila,
jossa elät jo toista, samalla kun hän elää sinua,
ilman minän tuottamia puolustusmuureja,
ilman ihon kudoksen paksuja huokosia,
ilman sosiaalisen sanelemia ymmärrettävissä olevia?
Ja oi, kun tämä on hirveää, kamalaa ja niin ihanaa, kuin huume;
se kun joku kaivaa lähemmäs,
kopsuttelee, rapsuttelkee sinun muurejasi;
kalvaa sementtiä, niinkuin vanki kaivaa sellistään pakoa;
pyytää sinua riisumaan sosiaalisen kondomin;
sillä silloin olet siinä, virallisemmin, äänekkäämmin,
paljaammin kuin ikinä,
niinkuin huutaisit paljautta!
Olet enemmän haavoittuvaisempi häpeälle kuin koskaan
vaikka eniten pelkäät näyttää että häpeä olet sinä.
Ja silloin sinä ymmärrät
kuinka kova, paksu ja piikkinen sinun aitasi onkaan ollut,
kuinka kovia, paksuja piikkejän sinun lihaasi on ommeltu
Kuinka piikeistä, joiden tuska on tullut olemisen tavaksi,
on tullut sinun keinotekoinen valttikorttisi
korostaen kuinka Vahva Sinä Olet.
Ja kuinka nämä lihassa olevat piikit ovat tulleet miekaksi myös ulos
harhautten katsojan, pinnallisen koskettajan paljaudelta satuttamalla,
ja kuinka piikkien tekemät haavat eivät ikinä ole parantuneet,
vaan ainoastaan kasvaneet kiinni sinuun.
Ja kun lopulta annat koskettaa, vahingossa kai ensin;
annat itsesi hetkellisesti unohtaa menneen,
koukuttua siihen helpotukseen totuudesta
Häpeillen ensin ja melkein kuollen hirvityksestä,
kun tuntuu niin hyvältä.
Ja silloin sinun värinäsi on jotain,
mikä ei vain vavisuta sinua tässä
vaan vavisuttaa sinut juurille
kivuliaasti repien pois piikit,
pikkuhiljaa kaivertaen aidan,
niin että olet hetken kivuliaampi mutta todempi kuin ikinä.
Sillä sinä et ikinä enää palaa
pato on irti, olet ulkona!
olet tullut yhdeksi mereksi toiseen,
niinkuin hänen meresi on sinuun
Ja oi,
sitä yhteyttä
kun ihminen voi olla ihmiselle niinkuin alussa,
paluuta sinne minne heidän kuuluukin
niin lähelle toista ettei
toista enää ole