Joskus hän oli minulle kiltti.
Hän kuiskaili minun korvaan hellällä äänellä
kutitteli minun korvani juurta
Ja vaikkei jaksanut enää olla hauskaa
Olin jollain tavalla hyväksynyt niinkuin hiljaisen ja pimeän
Ajattoman ajan jonka tummat varjot, yön äänet saivat
Ja siinä vieraudessa tuli valve
outo lämpö täytti minut siitä tunteesta
Että tiesin
Jonkun odottavan minua aina
Kuin henkäys
pehmeä ja rikas sametti minun iholla
Hän ei ollut mitään elävää kudosta
Vaan kuviteltua kosketusta minun yksinäiselle
Ja hän pyysi minut tanssiin
Hän sanoi:
”Vain tämä yö”
Suostuin siihen tyhjään lupaukseen
Tuudittautuen siihen
kepeyteen että päästän irti
Ja Tämän yön vielä
Me leijailemme linnun radan parketilla
Tämän yön kuin viimeisen
Me leijailemme linnunradan parketilla
Tämän yön vielä
Sanot huomenna taas minun korvaan
Kun ei vaivuta minua uni
Vaan hempeä pohjaton ikuinen tyhjä
Niinkuin valve minä