Ihmisten katseet tai katseen puute
sisäänpäin kääriytyneet ruumiinosat
Ylitekemällä sitä nöyryyttään
Huutavat suoraa huutoa ilman ääntä:
”Huomaa minut!”
Ja kun joku huomaa
On kuin sokeriaddiktille antaisi tikkarin,
Laskuhumalaiselle siiderin
Tai kuin koskettaisi kehoa
Jota ei ole kosketettu luvattoman pitkään aikaan
ja puhaltelisi, ja kiusoittelisi hänen paljasta kananlihaansa.
Ja minä niin kuin muut,
olen yksi ”niin-kuin-ei-kukaan-muu”
Väärinymmärretty tai ei edes väärinymmärretty.
Kun tallaan kai täällä enemmänkin niin kuin haamu
Havainnoin kun sielut häpeävät itseään
Peittävät epävarmuutensa liian paljaalla
ruoskivat virhettä rusinanaamalla
Imen itseeni tunnelmat aistin niin
Että jopa revittelen siinä melankoliassa
Otan omakseni tunteestasi
Sen version siitä minkä kehoni tietää
Vaikutan kehoosi näkymättömällä kosketuksella
Koitan sanoa että kaikki on hyvin ja että asiat muuttuu
Muttei ne muutu.
On kuin kehä ympärillämme
Joka saa meidät yksin
Niin kuin sinut ja sinut.
Mehän olemme maailmassamme niin alkuperäisiä
Ja kokemuksemme on tässä ja nyt
Kun kukaan ei huomaa ei kuule
On kuin kukaan ei voisi koskettaa
niin kuin se kuuluisa liha vasten lihaa
Ja vasta yön pienempien tuntien isosiskon aikaan
Annamme itsellemme luvan takertua toisiimme
tarvitsevina ja rumina niin kuin vauvat
Olemme hetken äänekkäitä yhdessä
Sanomme
Olen tärkeä koska joku rakastaa minua tänä yönä.
Olen elossa koska joku tuntematon on tehnyt kehostani toden koskettamalla