mitä olisi istua päivät, katsella kun kun linnut laulaa
kuunnella kun ihmiset kulkee ohi ja ympäri
hymyilevät kerran
eivät enää katso päin toisen kerran.
mitä olisi kokea maailma heijasteena ruudusta
kokea valo reflektiona ikkunan sälekaihtimien läpi
kuvitella kosketus;
mitä olisi kuvitella että tuntee.
Jääkö pienet todisteet tuulessa hiuksista mieleen
ja saavat aivan liian ison roolin?
jääkö tunne merestä, valuvasta hiekasta varpaissa
niin että se olikin minun varpaat;
hämyileekö vieraan hymy niin, että
yhtäkkiä se olikin hymy minulle
ovatko katseet kaikki
yhtäkkiä minussa
kun olen vieraana ja paljaana
en oikein minä enkä muutkaan
en oikeen minun eikä muidenkaan elämät
kun en tiedä mikä on totta