Että minun tieni ei ole niin kuin sinun tiesi
Että minun tapani olla ja ajatella ei ole niin kuin sinun
Että minun tapani olla ja ajatella ei ole niin kuin useampien.
Ennen niin välitin ja vieläkin kyllä
mutta se kaikki on saanut minut vain surumieliseksi
ja tiedän että tulen olemaan sielussani yksin
Vaikka hienot kohtaamiset hivelevät ja kutittelevat
Mutta ne rakastuvat vain ajatukseen minusta
Niin kuin minä itsekin.
Mutta kun se ääni kuuluu nyt vahvempana kuin koskaan
Ja olen saanut erilaisen itsevarmuuden, jopa rauhan
Tiedän että minun on tehtävä niin kuin
se joku jota kutsutaan sydämeksi sanoo
Sillä minulla on aina ollut sekä kirous että autuas onni
olla olematta velvollinen kenellekään muulle
kuin pohjattomalle peilille
ja huomaan että haaveeni rapistuvat
vain kun en välitä
ja se vahvuus pelottaa muita
kun he välittävät liikaa.
Se ei pyyhi pois kartalta sinun polkuasi
joka risteilee muiden, niin useiden polkujen kanssa
ja tekee niistä kaupungin.
Ole onnellinen niistä kaupungin valoista!
Se ei pyyhi pois sinua,
Ymmärrätkö nyt!
Kai minä nautin enemmän, suren enemmän,
toisaalta kellun ja annan virran viedä
Toisaalta vien virtaa ja olen koko ruumiillani vastaan
sitä minne vedet virtaavat
Ehkä annan itselleni armoa mitä sinä et ikinä antaisi itsellesi
mutta yksinäisyys on vapauden hinta