ei ole minun
Mutta se hengittää minun läpi
reflektoi minusta,
Ja kun maailma hengittää minua,
myös maailman hengityksestä tulee minun hengitystä
Maailman sanoista tulee minun sanoja
Minä olen, maailman muotoinen.
Ja minun on hyväksyttävä itseeni vieras,
niin vieras kun olen aina ollut täälläkin
Minun on hyväksyttävä itseeni
jotain mitä en ikinä allekirjoittanut
Minun on toimittava tavalla,
jota en ikinä hyväksynyt
Toimittava maailman muotoisesti
jota maailma tulkitsi minut olevaksi
ymmärtäisi toimintani toiminnaksi.
Minun on oltava niin kuin pitää ja minkä sanovat hyväksi.
Ja maailman tahdissa me värisemme niin
ettemme koskaan voi täysin yksin huojuttaa
tahi voimattomana huojua maailman voimasta.
Voin vaikuttaa tekemällä säröjä rytmiin
Luomalla ennen kuulumattomia ääniä
Tahteja jotka sinkoilevat ymmärryksen ulkopuolelle.
Voin vaikuttaa rytmiin sisältäpäin sen pyörteessä,
en siihen miksi huojumme.
Mutta entä jos värisenkin jotain,
mitä muut ei tunne, ei näe?
Ja entä jos värisenkin vain itselleni,
vaikka luulen maailman värisyttävän minua?
Pelko sisälläni, onkin itseni kohtaamisen pelko?
Ja minut rauhoittaa tämä maailma,
joka vaivuttaa tähän suloiseen tiedottomuuteen,
jossa yksilöt häviävät joukkoihin,
mielet luovat vain tuudittavan tiedostamattoman,
joka lohduttaa näennäisellä tarkoituksellaan.