jonka läpi hengittää
Hän, jonka voimasta muotouduimme yhdeksi ruumiiksi,
Hän, joka siveli minun ihoa niin kuin kultaa,
Hän, joka kosketti minulle sydämen.
Ja kysymme aina,
”Miksi lähdet?”
Vaikka enemmän paljastaisi kysyä
”Miksi et jää?”
Älä katso minua noin.
Näet vain epävarmuutta, pohjatonta yksinäisyyttä, jolla ei ole suuntaa.
Ja sydämeni samaan aikaan särkyy ja uudelleen muodostuu siitä epäuskoisesta ilosta,
että silti jäät.
Tiedäthän,
vain sinun kanssasi me luomme olemisen rytmin
Sinä olet hän,
jonka vuoksi voisin jäädä,
vaikka minunkin sydämen kaipuu olisi tuulessa;
vaikka rakkautemme olisikin rakeisempaa, terävämpää ja tunkkaisempaa täällä;
en osaisi hengittää ilman sydämeni luojaa
Ja kun olet täällä, se joku ainoa pysyvä asia elämässä pitää minut hengissä
Ja kun olet täällä, se mikä sai minut kerran sykkimään säilyttää sieluni rytmissä