Viivyn hetken tunteessa palata johonkin
jonka keho oli peittänyt
kun maalasin vanhojen rakenteiden päälle uutta.
Viivyn hetken tunteessa
Olla uusi ja kaikki on uutta,
Epävarmuutta, kutkuttavaa jännitystä!
Mutta tämä tunne on vain
maininki menneisyydestä
Olen palannut
Siihen ympäristöön, tilanteeseen, tunteeseen jonka
joskus koin ensimmäistä kertaa,
Ja kehoni nyt heijastelee uutta,
Säkenöi ikään kuin samoja perhosen tunteita
samaa suloista naiiviutta,
ja oi,
Olin unohtanut.
Toivoa.
Yhtäkkiä en toimi enää niin kuin elämä on opettanut
kaikki nämä vuodet sen jälkeen
Kypsynyt ehkä,
Päässyt yli,
Niin luulin.
Mutta tunne on kuin kosteus
Joka kytee salaa rakenteissa
Kosketus,
Joka kerran tatuoitu keholle.
Nyt ymmärrän.
Ja ajattelen:
Tämä on uusi mahdollisuus tehdä rakkaus toisin
Rakentaa koti toisin
Kävellä yhdessä toisin;
Rinnakkain, ei toinen toisen päältä, tai toinen edellä.
Toinen mahdollisuus
Nähdä toinen aina,
Laittaa toinen aina ensin
Ei ikinä lopettaa olemasta hellä
Hellä
Hellä
Hellä…
Ei päästää kauas eikä tukahduttaa,
Unohtua omaan maailmaan kunnes toinen on ilmaa
Kohtelinko sinua lopulta niinkuin ilmaa?
Kenelle minä puhun,
Kun olet uudessa kehossa nyt
Mutta valovuosia edellä.
Olet jotain
Jonka rinnalla kaikki edellinen
Tuntuu korvikkeelta,
Niin kuin olisin vain suojellut sisintäni,
Ottamalla jonkun,
jonka kanssa ei ole väliä ja
lopettaa jos alkaa tuntua liikaa.
Mutta minun kehoni muistaa;
tämä vanhan reflektoituminen nykyiseen
Saa menneen uudella tavalla nykyiseen
Olen tässä hetkessä yhtäkkiä
Ilman mitään työkaluja,
Mykkänä kyvyttömänä
Kun olen vain haudannut menneen
Ja sinä jota en uskonut olevan;
Ihme
tulet elämääni
Sinun takiasi kaikella on uudella tavalla väliä
Ja hirvittää.
Olen luonut nahkani,
Peittänyt jäljet menneestä hyvin
Peittänyt, pessyt,
Hangannut niin puhtaaksi, ja desinfioinut
Luonut nahkani uudelleen,
Mutta sydäntä ei voi pestä ilman että se pysyy sydämenä.
Minulla on kai sydän vielä sillä
muistan miten kerran tapoin rakkauden.