leikittelimme ajatuksella hehkusta,
seikkailusta, elämän kestävästä kumppanuudesta
ne olivat hitaat jäähyväiset
tunsimme elämän virtaavan meihin ja meidän läpi,
niin kuin rakkauden huuman, sen poltteen joka saa meidät
puhumaan elämän kieleltä,
koskettamaan aurinkoa,
hengittämään poltetta
niin kuin silloin
sinä yönä kun me rakastuimme
ja kerran niin yhdessä kuin kaksi ihmistä voi olla,
kerran niin sekaisin onnesta,
että sitä tunnetta jahtaamme niin kuin
ensimmäisen kerran huumetta
jahtaamme sitä autuasta tietämättömyyttä siitä
että tulevaisuus ei ole täällä, meissä,
yhdessä, huomenna,
mutta silti elämämme tänään niin kuin huomenna,
niin kuin koko elämämme huokuisi tässä hetkessä;
leikittelemme ajatukselle seikkailuista,
hehkusta, hehkusta
Ne olivat hitaimmat jäähyväiset
ne alkoivat siitä kun tapasimme ensimmäisen kerran
tehden takaisinperin rakkauden
kelaten loppuun ja taas takaisin tietäen sydämessä kaiken jo silloin
haittaako jos minä lähden mutta ikinä sano hyvästi?
tarkoittaako se, että jäämme ikuisesti siihen niin kuin silloin?
Ei meidän tarvitse olla aikuisia tai pois tästä maailmasta että voisimme kuvitella
Ei meidän tarvitse sanoa hyvästi
että olisimme jo olleet poissa