minun ja sinun muttei kummankaan vaan meissä
mutta emme ikinä kohtaa
sillä täällä minä elän vain
varmuuden vuoksi
pesen pyykkiä, hyppään junaan
varmuuden vuoksi
Minä elän tämän päivän niinkuin
ihmiset tekee ja niin on oikein
Koska pysähdyinkään tähän
mielettömään valoon
joka samaan aikaan repi mieleni kaipuusta
sai sydämeni kuplimaan, kuplimaan ilosta!
ja vei minusta kaiken, imi
minun kuohuni, vei minulta muistotkin
sillä hetkessä pitää niin elää ja niin on oikein
Valossa on niin totta että minä olen täällä
olen täältä, paljain varpain
sydämeni pirsaleina kai aina ollut niin surussa syntynyt
mutta palaset leijailevat
kaduilla joita ei kuulu kävellä
sinun ihollasi, joka on niin virheellinen
sinun ystvällisessä katseessa, joka ei muistellut hetkeä
ja sinä pystyt puhumaan, kävelemään, kuohumaan pois
mutta minun ihoni jäi kun kosketin sinua
kun näin miten tulit siihen nautintoon hellyydestä
minun tuntoni jäi sinun karhealle, ihoni sinun pinnalle
enkä voi enää hengittää tätä helvetin tehokasta elämää
jossa päivät vaan jatkuu jatkuu
ihmiset ne kävelee se jatkuu jatkuu
ja katseet ei kohtaa jotta huomaisivat
ettei mikään palaa enää ennalleen
mikään ei ole enää niinkuin ennen.