mutta ihmisiä vierellä, ja kaikki on siis hyvin.
Onhan kaikki hyvin kun on ihmisiä vierellä?
Kehon hengitys oli utuinen vaikken sitä ikinä tuntenut,
Kehon katse oli tyhjä vaikken sitä ikinä nähnyt,
Kehon sydämenlyönnit kaikuivat kuin unohdetussa pölyisessä kammiossa, vaikken niitä ikinä kuullut.
Ja minä mietin,
oliko tuo keho koskettanut toista kehoa tänään
oliko joku hellinyt tuota kehoa tänään
oliko joku sanonut tuolle keholle tänään,
että sinulla on väliä.
Sillä keholla on väliä.
Ainakin nuo ihmiset pysähtyneet,
vaivautuneet hetken kiireestään,
tekevät että sillä on väliä
tekevät olevansa välittäviä.
tekevät tyhjään kehoon väliä,
Ja minä mietin,
onko sillä Enää väliä?
Minun askeleeni tihenivät,
minun ei tarvitse olla täällä,
sillä hänestä välitetään.
Ihmiset on täällä,
hänestä välitetään.
Mutta askeleeni olivat jumiutuneena
niin kuin unessa,
tuntui että kävelin hänen päältään,
en ole varma kuinka kauan kävelin hänen ohitse
tiedän että kävelin hänen ohitse
kävelin vain ohitse
keho oli hän.
Ja en voinut unohtaa hänen silmiä
vaikken ikinä katsonut niihin
tuntui että hän puhui minulle.
vaikkei hän osannut puhua sillä
hänenkin suunsa oli liimautunut kiinni
niin kuin unessa.
Olinko minä hänen unessa,
vain näinkö vain hänen untansa?
Ja mietin, noinko ne kehot unohtuvat,
noinko helppoa se on?
tai onko se enemmänkin niin, että
kehot unohtavat olevansa keho unohtumisen seurauksena?
ja minä mietin,
Olinko se maassa makaava keho sittenkin minä?
makasinko maassa tietämättäni,
katosinko tietämättäni,
Sillä samalla tavoin kuin kaukaa kosketan itseäni
ja näen itseni ulkoapäin
niin kuin ulkopuolisena itselleni
niin kuin ikuisena hänenä minulle
niin kuin tuo keho jonka luulin nähneeni
oli ulkopuolinen niille puhuville päille jotka tekivät välittämistä
Ja mietin
mihin minun kehoni loppuu jos se on alkanut,
vai oliko se jo?
olinko minä se hän
jonka ohi kävelen
ja minä kävelen
kävelen
kävelen
ohitseni
kunnes
kunnes
ohitse