kietoudun hetkeen
ja kaikki tulee
pirsaleisina välähdyksinä.
En muista sinun nimeä
Ei ole muistia.
Ei edes enää viileitä aamuja.
Mutta hetket
jolloin satutin ovat
syväpiirretty minuun.
Värisen hiljaa niiden voimasta
ja Ruumiini on niiden muotoinen
En voi selittää itselleni itsekkyyttä
sillä myös minä olen ulkopuolinen.
Olen se kipu äärettömästä häpeästä
kun en kuulu.
Olen se mitä vihasin ja
luulin sinun rakastavan.