kylmä on syleillyt viimaa:
täydellinen pari,
joka läpileikkaa kaikki sielut ja yksinäiset
sitten on ne yksinäiset.
Ja kun kylmä on tullut osaksi viimaa
repien riipien kehot ja muutkin tallaajat
sanoen:
”me olemme voimakkaat
ole mukanamme tai vastaan
et voi olla enää osa meitä
muttet myöskään olla ilman.”
ja kun kylmän ja viiman on mennyt
on jäljellä vain hiljaisuus
olemme jäljellä meitä vain
loppuun kulutetut, ja pohjaan asti ryystäen imetyt
sielujen tyhjät vaatteet
joista kuitenkin hiljaa nousee rytmin mukana hengitys
hengityksen mukana lämpöä jossa on pakko olla jotain ihmistä!
onpahan jotain villiä
joku silti salainen myrsky nousee tästä rytmistä
piilotettu voima
kun olet luullut olevasi kuollut
ja ehkä kuolitkin kerran
tämä hiljainen voima ei asu kenessäkään meissä yksin
vaan ihmiset
viimeinen, viimeinen liekki jota kutsumme
me elämme