Vaan vaatisinko sinulta että olet olemassa,
Vaatisinko sinulta, että kosketus; että meri – sitä, että se mitä meillä oli
Oli totta
Tai että se oli samaa sinulle niin kuin se oli minulle: kaunis uni jota ei saa pilata
en saa kadottaa sitä kaunista ikään-kuin-tunnetta
mitä voisi olla kun kutkuttelee kutittelee rakkauden lunta
Asiat olisi ilman rajoja, olisimme kuin silloin: juopuneet, antautuneet poltteelle
Mutta se minä, joka aina olen uskonut että haluan totuutta;
Se minä, joka ei koskaan ole voinut hiljaa, on poissa; Keho, joka on aina puhunut ennen minua nyt vaikenee
Sillä aallon harhalla
Ja sen alla olen yksin: vain meri ja minä
Olet ollut kanssani aallon sylissä ja se sait meidät sekaisin
Mutta samalla olemme eksyneet niin kuin sielut
Emme sovi mereen niin kuin liian karvaiset ja kömpelöt kalat
Rakkaus ei ole meitä varten eikä mikään niin heikko kuin ikävä
Minä en voi sanoa sinulle, että minulla on sinua niin kova ikävä