Läsnä tässä hetkessä niin kuin vahva hiljaisuus
kuiskailevat ihollesi kehon kielellä jonka vain te tiesitte
tehden lopullisia muutoksia soluihisi
kaivertaen, murtaen uudelleen valaen
sitten satuttaen hiljaa poissaolollaan
jäljelle jää monta
kehonmuotoista tyhjyyttä
joista muodostuu uusi iho
niin kuin kosketusten lauma jäisi parveilemaan sieluusi
kiusoittelemaan, kutittamaan jokaista soluasi
ettet unohtaisi värinää
muistuttaen puhalluksesta ihollasi, navallasi kehon
muisto saa
katseestasi hieman tummemman
niin kuin hidastettu onnettomuus toistona
Toistona uudelleen
läpinäkyvänä valvekuvana mielessäsi
sellaisena kuin tuhannet pääskyset tulisivat sinuun
kiitollisena, katkerana, katkeransuloisena
niin raadollisen todellisena
eikä sinun ikinä edes pitänyt rakastaa
tai olla rakastettu
sanoit olevasi ikuisesti vapaa
Että sinua ei voi kukaan koskettaa
Sinä hölmö
mutta kaiverra ei sinua hiljaa niin kuin
pitkän vaelluksen jälkeinen
uudelleennäkeminen uudessa kosketuksessa
Kaikki mitä olisi voinut olla on taas kanssasi
Sinä hölmö
Laukannut maailman toiselle puolelle ja takaisin
Muttei päästä irti sinusta polttaa
Olet tullut tähän hetkeen
vain sanoaksesi hyvästi
Sanon
”Hyvästi”
kaikki minun rakkauteni