Hei sinulle
Joka unohdit
Mikä päivä tänään on
Ja väsyneenä toivot että
Jalkasi jotenkin veisivät sinut kotiin
silloin kun kanssasi on vain kaupungin valot
Ja purppuran punainen taivas,
Ei enää leuto ilta,
vaan sellainen joka pimenee unohtaessaan kesän
vaikka kylmä viima onkin lakannut tuntumasta ihollasi ja näet vain valoja
Ohikulkijoiden kasvot ovat lakanneet olemasta kasvoja
Ja ne ovat piirtyneet massaksi utuiseen iltaan
Hei juuri sinä,
Joka yhtäkkiä unohdit että hengität niin että havahdut siihen
Kun sielusi salpaantuu ja silmät aukenevat harmaaseen hetkeksi
Raottelemaan kohti maailmaa,
Kutittelemaan leikittelemään ajatuksella todellisuudesta
Kunnes suljet itsesi uudelleen
vain herätäksesi vieraan kosketukseen
Jonka tiedät tutuksi vain siitä,
että tunnet oudolla tavalla rauhaa jäädä syliin
niinkuin kotiin jonne et ikinä ehdit palata
kai oletkin ollut siellä
Ja annat sen vieraan tutun helliä sinut hetkeksi pois
niinkuin kuin elävässä unessa
jossa tuntematon tuudittaa sinut
Merenpauhuun jonka vain kuulet niin kuin jostain kaukaa
eikä hän koskaan kosketa sinua kylmällä
vaan antaa sinun nukkua
Vaan tuudittaa paijaa sinut
Suloiseen uneen
Hei sinä
Joka tiedät olevasi jäässä oleva polte
Tiedät olevasi siellä,
Muttet vain ole juuri nyt
vaan olet väliaikaisesti poissa
vain väliaikaisesti unessa
niin lupaat
Tiedätkö todella mitä sinä annat pois kun jäädyt
tiedätkö että on jotain joka ei
ehkä enää sula takaisin
Ja myyt sisimpäsi kasvottoman maailman rytmille
Joka ei tunne ketään
vaan liikkuu eteenpäin
niinkuin aamut seuraavat toisiaan
ja unohtavat nukkuvan