että me tullaan tänne samanlaisina kuin lähdetään:
yhtä täytettynä elämän tunteesta tai sen puutteesta
Sinun kehosi oli ollut jo pitkään
valmis kuolemaan
mutta sydämesi pysyi loppuun asti samana kuin eläessäsi;
liian valtavana – täynnä iloa ja elämää.
Vaikken ikinä tuntenut sinua,
minä tunsin sinun sydämen.
Nyt kun rauhallisena lepää,
voin aistia, että sielusi ei ole surullinen
vaan se hymyilee meille,
sillä tiedät, että vain kehosi voi kuolla.
Sinun sielusi jää meihin kaikkiin niin,
että yhä hengität kauttamme
sinun sydämestä alkanutta
sukupolvien mittaista elämää