Ettei kukaan näe kun hän aivastaa
Halusi varastaa hetken maailmalta
Nanosekunnin tajuttomana.
Hän piti huolen aina
että kukaan ei
Katsonut häneen kun hän oli yksin
Puhunut hänelle kun hän käveli kadulla,
Silittänyt häntä leikillään, leikillään,
Tai kauhistus!
Tosissaan.
Eikä Koskaan, koskaan,
Kukaan saanut nähdä kun hän itki,
Sillä Kauhistus!
Kun hän itki
Oli maailman purot vuonona
niin kuin
Hän olisi vain ollut osa tuota vuonoa
Lasketellut pois
Kuin ulkopuolisena itsestä
Ja silloin, jos salaa
Hän silitti itseään hiljaa
Tunsi olevansa maailman materiaa
Tunsi olevansa yhteydessä muihin
Kosketuksissa maailman materiaan