Minä en liiku
mutta maailma liikkuu minussa
näen kauniin, niin kuin se kehittyy hiljaa
näen kuinka tummasta kirjoilee vaaleneva värikirjo ja
kuinka aamu rakastelee yön uneen
Minä en liiku
eihän puutkaan liiku, mutta ne myhäilevät,
sillä auringon valo heiluu niissä hetken,
sekä ottaen sisään valon että heijastaen ja
tuulen kuiskaus jättää niihin kosketuksen hyväilyyn
Ja ne muistaa,
Puut muistaa kosketuksen.
Minä en liiku
mutta aika menee lävitseni ja jättää jäljen
ne jäljet ovat jääneet minuun ja yhä saavat minut soimaan
Minä soin kun aika on ja on ollut minussa
sillä ei ole sellaista asiaa kuin menetys