oli samaan aikaan ihmeen lämmin ja pimeä,
niin että tähdenlennot tulivat meihin ikään kuin huijaten meille aikaa
ikään kuin antaen meille molemmille luvan unohtua toisiimme,
olla ujoja taas
olla herkkinä ensimmäiselle kosketukselle
olla herkkinä hymyille
joiden kare otti kiinni toista.
Sinä ilta
minä sain luvan hengittää kanssasi
Ja yhtäkkiä keuhkoni avartuivat kauneuden mahdollisuudelle
siitä kun sain luvan huojua kanssasi
siitä kun kehoni sai luvan väristä samaan tahtiin kuin se oli syntynyt
Sinä iltana sinä silitit
silitit minuun rakkauden materiaaleja,
Sanomalla että näet minussa kauniin,
sanomalla että kauniin
silloinkin kun on aamu,
silloinkin kun on ilta ja kun
sivelet hiuksiani,
silloinkin kun
katsot minua vaikka en näe,
ihailet minua vaikka olen hiljaa.
Ja niin sinä iltana
sinä kuohuit, kuohuit minulle rakkautta
värittämällä minuun uteliaisuuden siemenen
kirjailemalla minun sydämeni monimuotoisuuden palasilla,
Sanomalla että hyväksyt minussa jokaisen,
jokaisen kohdan
Senkin joka on niin tumma,
senkin joka on huokoisena kaikesta entisestä
senkin joka on niin heikko ja
äärettömän peloissaan että heikottaa
Ja niin sinä tuuditit minuun rakkautta
kun sain tuudittautua sinussa,
ja peitit minut maailman peitolla,
peittämättä minua maailmalta
uuvutustaistelussa voittaen minun välinpitämättömyyden
niin ettei välinpitämättömyys välittäisi meistä enää
tainnuttamalla menneisyyden
niin että vihakin taipuisi vihaamasta meitä enää
Ja niin sinä iltana
sinä syleilit rakkautta minuun ja minussa
niin että värisin mutten murtunut
kuiskasin, mutten kaivannut huutoa
peitellen minut hellällä,
saaden minut rakastelemaan elämää
ja antaen minun hetkeksi olla
vain maailman materiaalia
antaen minun vain olla osa meitä,
antaen minun viimein kuulua
Ja niin sinä kanssani soljuit kuin yö sai luvan olla
yö sai viimein lähtien
ja kaksi aamua viimein kohdata
Jättäen unen lempimään yötä,
jättäen minun aamun
rakastumaan, rakastumaan
jokaiseen uuteen aamuun
jonka annat