Ennenkuin astui veteen
Sillä hän halusi jalkojensa
Viimeiseksi muistavan kivun ja virran
Tunteen siitä ettei vartaloa voi hallita enää
Kuin suloinen uni joka ei lopu
Ei ole enää mitään hallittavaa.
Mutta siitä mitä jää
Huokuu esiin tuhat mustaa perhosta
Perhosen siivet kun paloivat
Hän silti viimeisillä voimillaan tuli luoksesi
Niin hän hengittää sinua
Niinkuin tuhat muuta
Niin moni tullut muotoisekseen sinusta
Tiesitkö edes?
Ja jokin osa jokaisesta heistä
Nyt virtaa sinun mukana;
Nyt vuotaa sinun mukana ja sinusta,
Me jotka huojumme sinusta
Kävelemme täällä niinkuin muutenkin
Me hengitämme täällä niinkuin muutkin
Mutta onko se se haikeus
Joka soljuu ruumiissa
Tiedostamattomana rytminä jonka vieraus tuntuu omalta
Mutta onko se se kodin tunteen tunteminen vain kaukana
Joka saa meidän polut risteilemään
Niin tummia, tummia teitä