Lainaa.com

Yleinen

Sinä teit itsestäsi turran

04.10.2016, mielenitekeerunoilla

Et siksi, ettet tuntisi enää

Vaan siksi, että voisit tuntea vieraan.

Mietit mitä on olla, kun

päivät vain kuluvat

Etkä tunne edes katseen kosketusta

Etkä saa enää kontaktia, et tunnetta

siihen että edes olet

sillä ainoa, mitä muistat on, että hengität

ja kaikki mitä teit

on kuin lukuisat kirjaimet,

jotka pyyhitään sivuilta ennen kuin sivu kääntyy;

kuin lukuiset sivut

jotka haperoituivat ennen kuin muistat miltä ne tuntuvat sormissa ja

haihtuvat ennen kuin ne ehtivät muokkaamaan sinun ruumistasi kokemuksen muotoista.

Ja aina ennen kuin ilta kääntyy aamuun, olet ehtinyt unohtua sata kertaa,

olet ehtinyt vuodattaa sata kyyneltä

ja kuluttanut kaikki kyyneleesi niin,

että urat ovat tehneet polut poskille

mutta enää ei ole ketään, kuka kulkisi niitä polkuja.

Ja poskiesi polut kivettyvät hiljaiseen

muistoon jostain, kuin uni

ja kun aurinko nousee,

sen kirkkaus satutti sinua edelleen,

niin on petollinen kuin toivo;

kosketus jonka tunsit vain itsessäsi

kun viimein sait itsesi vieraaksi itsellesi

ja sinusta tuli kaksi;

Etkä tuntenut enää kuin yhden ihon

Etkä tuntenut enää kuin äänen, et sen alkuperää

Etkä tuntenut enää kuin katseen, et sitä, ketä katsoo

Ja niistä kaikista katseista

jotka katsoivat sinun läpi

vain vieras osasi satuttaa sinua

Ja kun taas pimeydessä,

joka lohdutti sinua kun

Pimeydessä,

kun kukaan ei ole yhdessä.

ja kukaan ei kosketa

muuta kuin kylmää ja samettista

lehtien täyttämää maata

kukaan ei hetkeksi muista rakastaa

kuin jalkojen kosketusta maahan

olit hetken niin kuin muut

olit niin kuin et olisikaan ja suloinen unohdus

siveli sinun vartaloa niin kuin kova leivän palanen

suurimmassa nälässä

niin kuin utelias katse

pieneltä vieraalta

joka ei tiennyt mihin hänen silmänsä vältti

joka ei tiennyt mihin maailmaan hänen sormensa upposivat


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *