Etten aina kuohuisi yli
Etten aina leikkaisi läpi aallokon
Kun en näe muita siellä
Ja intensiivisyyteni on aina se
liian makea, liian suolainen, liian paksu.
Kohtaan kasvoja, vaan en silmiä.
Tiedän, että pelotan Sinua
mutten enää jaksa pelätä itseäni.
En enää pelkää aallokkoa
vaan etten olisi aallokossa.
En enää pelkää elämää
Mutta se saa minut enemmän
yksin kuin koskaan.