Vaikka pyörä ja minä yhä poljemme läpi kaupungin Pyörä ja minä Tanssimme läpi tuulen Laulelemme samoja lauluja yölle Kun kukaan ei kuule, Väsyneenä, jalkani irrallisena minusta On vain liike, keho ja väline tunnelmat saavat minut sekaisen niinkuin ennen Ilmaiseen humalaan Tunnen kun Ihmiset hymyilevät minun ihoni läpi Puhaltavat minun sieluuni näkömättömiä suudelmia Saman …
Olettehan siellä, kun tuuli Sivelee korvia kovin hiljaisella kosketuksella muistuttaen pimeästä ja elämästä silloin kuin liikkeessä Niin paljon jäänyt asumaan kehoon, ja sinun uudelta tuntuva turvasi kutittelee pintaa annan itseni kuitenkin hetken tuudittautua sinuun ja kipeän levitä minuun uudestaan voidelleen kehoon tunteita, joita en muista enää kapaloiden niin hyvin ja oi, niin reippaasti …
Läsnä tässä hetkessä niin kuin vahva hiljaisuus kuiskailevat ihollesi kehon kielellä jonka vain te tiesitte tehden lopullisia muutoksia soluihisi kaivertaen, murtaen uudelleen valaen sitten satuttaen hiljaa poissaolollaan jäljelle jää monta kehonmuotoista tyhjyyttä joista muodostuu uusi iho niin kuin kosketusten lauma jäisi parveilemaan sieluusi kiusoittelemaan, kutittamaan jokaista soluasi ettet unohtaisi värinää muistuttaen puhalluksesta ihollasi, navallasi …