silmänsä tulessa sydämensä roihussa Elää polttaen ja palaen elämää Hänen sydämensä hohkaa niin että tunnemme hänet täällä Hänen kosketuksensa kihelmöi ihmisen sielun janoa Kaunis hän on kauneinta mitä olen nähnyt Ja tiedän kun roihu sammuu mitä enää jäljelle jää kun roihu sammuu jäljelle jää hengitys mutta vaikka elät Voit yhtä hyvin olla kuollut.
Hei sinulle Joka unohdit Mikä päivä tänään on Ja väsyneenä toivot että Jalkasi jotenkin veisivät sinut kotiin silloin kun kanssasi on vain kaupungin valot Ja purppuran punainen taivas, Ei enää leuto ilta, vaan sellainen joka pimenee unohtaessaan kesän vaikka kylmä viima onkin lakannut tuntumasta ihollasi ja näet vain valoja Ohikulkijoiden kasvot ovat lakanneet olemasta kasvoja …