kun se lakkaa koskettamasta koskettamasta sinua se tuuli kun se lakkaa koskettamasta tuntemattoman, vastaantulijan surun pyyhkimät kasvot silloin voit tuntea olevasi niinkuin maailman huipulla niin voimakas että se koukuttaa niin valtava että se hirvittää kun lakkaat koskettamasta eikä mikään enää tule sinuun lakkaat olemasta ihminen
Joskus hän oli minulle kiltti. Hän kuiskaili minun korvaan hellällä äänellä kutitteli minun korvani juurta Ja vaikkei jaksanut enää olla hauskaa Olin jollain tavalla hyväksynyt niinkuin hiljaisen ja pimeän Ajattoman ajan jonka tummat varjot, yön äänet saivat Ja siinä vieraudessa tuli valve outo lämpö täytti minut siitä tunteesta Että tiesin Jonkun odottavan minua aina …