enkä tuntenut enää kauttani tuntenut itseäni suhteessa tähän maailmaan vaan olin pohjaton Minun kehoni huokuivat pohjatonta rytmiä Enkä enää muistanut millaista oli väristä hänen kehonsa kanssa niin että lihaksemme, kudoksemme, pulssimme kävivät ykseyttä niin että kätemme löysivät toisensa pimeässä minä olen niin pimeässä pimeässä Minä en valunut enää tähän maailmaan vaan se hylki minua, …
oli samaan aikaan ihmeen lämmin ja pimeä, niin että tähdenlennot tulivat meihin ikään kuin huijaten meille aikaa ikään kuin antaen meille molemmille luvan unohtua toisiimme, olla ujoja taas olla herkkinä ensimmäiselle kosketukselle olla herkkinä hymyille joiden kare otti kiinni toista. Sinä ilta minä sain luvan hengittää kanssasi Ja yhtäkkiä keuhkoni avartuivat kauneuden mahdollisuudelle siitä …