Jostain kaukaa tunsin sinut Niinkuin maalauksen jota en ymmärrä tai tavoita Ehkä olin kohdannut kasvosi, Vaikken nähnyt niitä ikinä Tunnen hiljaista kumppanuutta, Ehkä olit kadonnut, niinkuin minäkin Ja maailma, Se puhuu Vain ei puhu minulle. Maailma, Se koskettaa vain ei kosketa minua Se ei koske minua. Me olemme kadonneet, Ei kadotetut yksin.
oli ommeltu yksinäisyyden pistoksia Ja ne hengittävät lävitseni Eikä sinun kosketuksesi enää jäänyt Se ei jäänyt. Minut on lävistetty näillä tummilla rytmeillä Ja ne elävät minussa, Saavat minut liikkumaan, Kuin hiljaisen lapsen sateella Saavat minut soimaan Sisäistä melodiaa Elävät minun läpi, tätä julmaa mutta Kaunista, Kaunista. Maailma on tehty minun ja sinun ruumiista, Mutta jotain …