Jokaisella vartalolla on väliä! Mutta sanojeni kautta samalla kipuilin olla jolla on väliä. Luulin voivani valloittaa maailman ja sitten minulla olisi väliä. Luulin että kosketuksessa olisin. Mutta sumenin vain galaxiin ja nautinto otti minun ruumiini. Minä olen. Minähän kirjoitan ja unelmoinkin! Harvoin huudan ja hymyilen usein. Kaikki on minulle ok. Minulle ei ole väliä on sanoa ettei minulla …
Sen herkkyyden mikä minussa oli Ne sanat jotka tulivat ylitsepääsemättömästä hetkestä Ne kiusalliset kohtaamiset kun kaikki oli liikaa, liian syvällä Hyväksyn vaikken vielä ymmärrä sitä kipua mistä kaikki on lähtenyt
Katson elämää Elätön Pyörrettä katselin mutten löytänyt itseäni hukasta En Eläköön Virrasta! Olin syvin ulkopuolisuus Olin kuulas ja kristalli. Mikä on oma Kun elämät kutoutuvat Ikuisten pällekkäisten elämien mattoon Rispaantuvat tyhjät pienen pienet suikaleet elämättömäksi jääneessä muodossa
Niin monta hienojakoista kerrosta tapaa luoda materiaalisuutta selviytyminen ei vangitse ei selitä Niin tulemme ymmärretyiksi muotoina niin olimme jo yhtä En voi selittää sitä tunnetta että on elettävä rohkeasti ymmärrys ymmärtämättömyydestä keventää taakkani
nukuttua harmaisiin tasaisiin viivoihin löytäisin rytmin. Jokainen tahra on liian. Ei ole vain tahraa, Ei ole vain. Kumpa saisin liimautua pelkkään, vaikka olen puhun, kirjoitan ääretöntä.
oli täynnä muovisia läpinäkyviä mutta utuisia kalvoja. Maailma täynnä rapisevia ruumiita kliinisiä kohtaamisia joissa iho oli vain tarina, syvin ehkä, tiedostamaton kaipuu tuntea
Liian herkkä vuorovaikutukseen ollaksesi lähellä toista Ja sinun ruumiisi kuului käsitteelle joka ei ole ihminen enää Joka vielä hukkuu niihin pinnallisiin kohtaamisiin hyötyen virrasta.
Harmonia on pinnallista sillä jotain suurempaa puuttuu. Saattoi piiloutua keveään ilmaan, yksinkertaiseen järjestykseen tai lämpimämmän kirjahyllyn taakse. Kaukana toisistamme, mutta ihminen on aina ihminen toiselle. Minuun sattui sinun syvät haavasi sinun pohjaton yksinäisyys sinun kaukainen, unohdettu vartalo, joka mitä vain olisi tehnyt lempeästä kosketuksesta. Voin jäädä hiljaisuuteen ja ymmärtää hiljaa mutta katseen kääntäminen pois satuttaa …
Sanat tulivat kun aloitin liikkeen, vartalo jatkoi sen loppuun. Kun aloin puhua, sanat eivät tulleet ja olin mykkä iäksi. Kun aloin rakastaa rakastuin siihen kieleen jota kukaan muu ei ymmärrä Rakastuin virtaan minussa, joka teki minusta ehjän sinussa.
hohkaavat lämpöä, hohkaavat pohjatonta vapautta vain se kuka olen hetkessä väreilee haavoittuvana; vierauden tunteen kautta. Elän, hengitän näitä sumuisia kohtaamisia enkä muista itseäni tai muistan liikaa
vaikeita viivojasi pitkin ja yritän silittää takkuiset karvasi mutta pelkään virtaa Minun on ymmärrettävä pysyttävä siellä mitä olen Rakastettava Totuutta Enemmän Kuin Elämää.
1. Kiitos kaikista yhteisistä hetkistämme. Olen ollut kanssasi onnellisempi kuin kenenkään muun kanssa. 2. Älä anna kenenkään koskaan epäillä tai lannistaa sinua; tavoittele unelmiasi. 3. Minä rakastan sinua.
Miksi tuuli saa sinut hymisemään? Älä koskaan lopeta kitaransoittoa se rauhoittaa minua. Kesä ei ikinä tullut mutta minä sain lahjaksi leutoa tuulta, viileyttä ja sadetta Ja se sai minut värisemään niin että muutuin iäksi.